OPETTAJAN KÄSIKIRJA








 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

4. 

Ekotehokkuuden mittarit

Ekotehokkuus merkitsee luonnonvarojen tuottavuuden lisäämistä. Vähemmistä raaka-aineista ja energiasta tuotetaan enemmän palveluita ja hyvinvointia. Näin voidaan luonnonvarojen käyttöä vähentää kuitenkaan tinkimättä loppupalvelun laadusta tai tuotetusta hyvinvoinnista. Arkielämästä löytyy lukemattomia mahdollisuuksia toiminnan muuttamiselle ekotehokkaampaan suuntaan.

Ekotehokkuuden lisäämiselle on esitetty kunnianhimoisia tavoitteita. Luonnonvarojen tuottavuus on teollisuusmaissa nostettava ensi vuosisadan puoliväliin mennessä noin 10-kertaiseksi (ns. factor 10 -tavoite). Välitavoitteena voitaneen luonnonvaratuottavuutta kasvattaa esimerkiksi nelinkertaiseksi 20-30 vuodessa (ns. factor 4 -tavoite). (Euroopan unionin ekotehokkuusaloite 1997.) 

Elinkaari

Elinkaariajattelu havainnollistaa tuotteen elämän raaka-ainelähteeltä uusiokäyttöön tai kaatopaikalle. Kussakin elinkaaren vaiheessa käytetään erilaisia panoksia, kuten materiaaleja, energiaa ja vettä, ja aiheutetaan erilaisia päästöjä ja kuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään. Elinkaariajattelu vaatii koko tuotantoprosessin tuntemista. Kuinka monta kodissasi olevaa esinettä osaisit itse valmistaa alkaen raaka-aineen jalostuksesta?  

 

Ekologinen selkäreppu

Wuppertal-instituutissa tuotteille on alettu laskea ns. ekologista selkäreppua. Ekologinen selkäreppu on työkalu, joka mahdollistaa tuotteiden vertailun yleisellä tasolla ja antaa meille suuntaviivoja kestävien valintojen tekemiseen.

Ekologinen selkäreppu sisältää maata ja kalliota, ilmaa ja vettä sekä kasvi- ja eläinkunnan tuotteita. Reppu on täyttynyt tavaran valmistuksen kaikissa vaiheissa. Mitä kevyempi reppu, sitä vähemmän on kulunut luonnonvaroja. Itse tuote ei kuulu reppuun.  

Selkärepun painoa ei voi päätellä itse tuotteen painosta, vaan reput painavat usein huomattavasti enemmän kuin itse tuote. Ajatellaan esimerkiksi vaikka haarukkaa. Sen paino ei kerro paljoakaan siitä kuinka paljon sen valmistamiseksi tarvittavan malmin louhiminen on vaatinut maansiirtoja. Tai paljonko on kulunut luonnonvaroja teräsmasuunin valmistamiseen tai teräksen kuljettamiseen haarukkatehtaalle? Ja entä moniin muihin kuluttajalta piilossa oleviin valmistus- tai kuljetusvaiheisiin? Ekologinen selkäreppu sisältää kaikki nämä näkymättömät materiaalivirrat, jotka ovat kertyneet koko elinkaaren aikana. Jokainen haarukka kantaa selässään 53 kilon painoista reppua.

Jokainen suomalainen - tai muun pitkälle teollistuneen maan asukas - kerää viikossa noin 1500 kilon painoisen ekologisen selkärepun. Tämä vastaa noin 300 kauppakassillista luonnonvaroja. Valtaosaa näistä kiloista emme koskaan näe, sillä ne kuluvat käyttämiemme tuotteiden elinkaaren alkuvaiheissa.

Materiaalipanos, MI

Tuotteen tai raaka-aineen materiaalipanos kuvaa sitä luonnonvarojen määrää, joka on käytetty tuotteen tai raaka-aineen valmistamiseen.

Esimerkiksi tietyn raaka-aineen – vaikkapa puun tai sementin – MI-kerroin kertoo meille sen luonnonvarojen kokonaismäärän (kg), joka on tarvittu yhden raaka-ainekilon tuottamiseksi.

Materiaalipanoskerrointen avulla voidaan verrata materiaalien aiheuttamaa ympäristönkulutusta sekä laskea tuotteiden ekologisia selkäreppuja.  

MIPS, materiaalitehokkuuden mittari

Materiaalin käyttöä on järkevää verrata siihen hyötyyn, joka saadaan tuotettua. MIPS on mittari, joka vertaa tuotteen materiaalipanosta sen tarjoamien palvelukertojen määrään.

MIPS  ilmaisee sen materiaalipanoksen suuruuden, joka tarvitaan tietyn palveluyksikön tuottamiseen. Palvelusuorite voi olla esimerkiksi pesukoneella pesty pyykkikilo tai kirjan lukukerta.

Tuote tai palvelu on sitä ekotehokkaampi, mitä pienempi on kutakin käyttökertaa kohti kuluneen materiaalin määrä. Esimerkiksi se, mitä useamman pyykkikilon kone elämänsä aikana pesee tai mitä useammin kirja luetaan, pienentää niiden MIPSiä.

Esimerkki MIPSin laskemisesta:

Lasketaan ensin raaka-aineen materiaalipanos eli MI-kerroin. Materiaalipanos kertoo, kuinka paljon materiaalia kaiken kaikkiaan on työstetty raaka-ainetta varten. Nämä laskut tarvitsevat tarkkoja tietoja tuotantoprosessista, joten materiaalipanoksen selvittäminen on ammattilaisten työtä.

MI on suhdeluku, kuten kartan mittakaava. Otetaan esimerkiksi paperi, jonka MI on 3 - 15 kg/kg. Tämä tarkoittaa sitä, että kilo paperia tarvitsee luonnonvaroja 3 - 15 kiloa. Laskuissa on helppo käyttää paperin MI-kertoimena 10 kg/kg

Sitten lasketaan tuotteen MI-kerroin. Jotta saadaan tuotteen MI-kerroin, täytyy tuote punnita. Jos tuotteessa on useita raaka-aineita täytyy kunkin raaka-aineen osuus painosta punnita erikseen (tai muuten tietää). Sanomalehti painaa esim. 500 grammaa. Sen paperiraaka-aineen MI-kerroin on siis 0,5 kg x 10 kg/kg eli 5 kg. Lehti pitää painaa, joten tarvitaan painomustetta ja painokone. Lisäksi lehden jakelu lisää materiaalien kulutusta. Lopuksi lehti pitää vielä käsitellä jätteenä. Tästä ei ole arviota, joten oletetaan se nollaksi.

Sitten jaetaan MI palvelusuoritteella (S = service unit). Lehden palvelusuorite on lukukerrat. Jos yksi ihminen lukee lehden on MIPS 5 kg/1 = 5 kg, mutta jos viisi ihmistä lukee lehden on MIPS 5 kg/5 = 1 kg.

Tulevaisuudessa voi ehkä nähdä kaupassa eri tuotteiden hinnan rinnalla MIPS-luvun, jota vertailemalla kuluttaja voi valita ekotehokkaamman tuotteen!

Talouden luonnonvarojen kokonaiskäyttö, TRM

Ekologisia selkäreppuja lasketaan myös koko kansantaloudelle. Suomen ekologinen selkäreppu koostuu Suomen koko kansantalouden käyttämistä materiaalivirroista.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR) mittaa tietyn maan talouden käyttöönottamien luonnonainesten määrää tonneina. Siihen kuuluvat:
kotimaan luonnosta talouden käyttöön otetut kotimaiset suorat panokset
kotimaisten suorien panosten oton ja rakentamisen yhteydessä tehdyt muut luonnonainesten siirrot eli kotimaiset piilovirrat,
ulkomailta talouteen tuodut tuotteet eli tuonnin suorat panokset sekä
  tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyt luonnonvarat eli tuonnin piilovirrat.

Talouden luonnonvarojen kokonaiskäytön arvioiminen antaa meille kuvan maan aiheuttamasta ympäristön kuormituksesta. Periaatteessa; mitä suuremmat ovat ainemäärät, sitä raskaammaksi käy taakka ympäristölle – päästöt, jätteet ja luonnonympäristöjen häviäminen johtuvat suurelta osin talouden läpi virtaavan aineen määrästä.  

Suomen TMR on kasvanut yli 50% 1960-luvun lopusta 2000- luvun taitteeseen tultaessa. Olennaista on, miten paljon hyvinvointia pystymme tuolla painolla tuottamaan. Koko kansantalouden repun tarkastelu haastaa miettimään luonnonvarojen käyttötapoja. Kannattaako esimerkiksi puusta valmistaa pääosin sellua ja paperia, vai suuntautua enemmän huonekalujen ja talojen valmistukseen? 

Ekologinen jalanjälki

Kuluttamisemme aiheuttamaa painetta ympäristölle voidaan havainnollistaa myös ekologisella jalanjäljellä. Kuluttamiemme tuotteiden ja palveluiden tuottaminen on vaatinut tietyn määrän materiaalivirtoja, joiden suuruutta jalanjäljen pinta-ala kuvastaa. Jokaisen oma jalanjälki kuvaa sitä tuottavaa maa-alaa, joka tarvitaan hänen kulutustasonsa ylläpitämiseen. Suomalaisen jalanjäljen pinta-ala on noin 3,4 hehtaaria. Maapallon tuottava maa-ala henkeä kohti on noin 1,5 hehtaaria. Jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat yhtä paljon kuin me, tarvittaisiin kolmen maapallon pinta-ala.

Ekotehokkuuden lisääminen

Kun MIPS pienenee, luonnonvarojen tuottavuus kasvaa. Tuottavuutta voidaan lisätä joko vähentämällä luonnonvarojen käyttöä (MI) tai lisäämällä tuotteesta saadun palvelun (S) määrää.

Luonnonvarojen käyttöä (MI) voi vähentää esimerkiksi

siirtymällä raaka-aineisiin ja energialähteisiin, joiden ekologinen selkäreppu (MI-kerroin) on pieni,

tehostamalla prosessien raaka-aineen ja energian käyttöä,

pienentämällä tai keventämällä tuotteita (mielellään pienentämättä tuotetun palvelun määrää)

käyttämällä uusiomateriaaleja tai

vähentämällä kuljetuksia.

Aikaansaatavaa palvelua (S) voi lisätä suosimalla

pitkäkestoisten tuotteiden käyttöä (esim. kestävyys, ajattomuus, huollettavuus, korjattavuus, parannettavuus, täydennettävyys, käyttövarmuus, helppokäyttöisyys, uudelleenkäytettävyys) Esimerkiksi kestoastiat ovat ekotehokkaampia kuin kertakäyttöiset, sillä ne palvelevat kauan ja materiaalin- ja energiankulutus ovat siten käyttökertaa kohti huomattavasti pienemmät  

tuotteiden monivaiheista käyttöä (esim. uudelleenkäyttö, monikäyttöisyys, purettavuus, materiaalikoostumuksen ja rakenteen yksinkertaisuus)  

käyttöoikeutta tuotteen sijaan (esim. lainaus, liisaus, vuokraus)  

yhteiskäyttöä ja jaettua käyttöä (esim. pesula, julkinen liikenne) Esimerkiksi kirjaston kirja, jonka lukee keskimäärin 60 eri henkilöä, on 60 kertaa ekotehokkaampi kuin yksin omistettu kirja, joka luetaan yleensä vain kerran

Luonnonvarojen säästäminen ei koske vain tuotteiden ja palveluiden suunnittelua. Jokaisella meistä on merkittävä rooli siinä, miten ympäristö voi. Valitsemalla ekotehokkaita tuotteita ja palveluita sinulla on suuri mahdollisuus pienentää toimintasi aiheuttamia ympäristöhaittoja. Samalla yleensä säästyy rahaa. On vapauttavaa huomata, ettei kulutuksen määrä kulje käsi kädessä elämän laadun ja onnellisuuden kanssa.

Koska kaikkeen kulutukseen liittyy raaka-aineiden ja energian käyttöä, on ennen hankinnan tekemistä myös hyvä miettiä, onko ostettava tuote sinulle todella tarpeellinen. Kun väistät ”turhakkeiden” ansat, jää sinulle rahaa parempaan käyttöön ja luontokin kiittää sinua.

Lähteet ja lisätietoja

  • Hoffren Jukka. 1999. Talous hyvinvoinnin ja ympäristöhaittojen  tuottajana - Suomen ekotehokkuuden mittaaminen. Tutkimuksia-sarja, Tilastokeskus. Yliopistopaino. Helsinki.

  • Hakanen Maija. 1999. Yhdyskuntien ekologisesti kestävän kehityksen arviointi, kriteerit ja mittaaminen. Acta 107/1999. Kuntaliitto. Helsinki.

  • Korjaten kuntoon, opas korjaus- ja kunnostustempauksen järjestäjille. SLL/Kierrätysliike 1995.

  • Rissa, K. 2001. Ekotehokkuus - enemmän vähemmästä. Ympäristöministeriö, Edita. Helsinki.

  • Schmidt-Bleek, F. 2000. Luonnon uusi laskuoppi. Ekotehokkuuden mittari MIPS. Gaudeamus. Helsinki.

  • Vuokraa, lainaa, omista yhdessä esite. SLL/Kierrätysliike.

  • Ekotehomessujen sivut, http://www.ekoteho.net/teh.html

  • Opas ekotehokkaaseen arkeen, http://www.sll.fi/kestava/ekoteho/

  • Opetushallituksen Kestävän kehityksen verkkopalvelu, http://www.edu.fi/teemat/keke/kulutus/valinta.html

  • Suomen talouden luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarjat -yhteenveto. Juutinen Artti ja Mäenpää Ilmo. Oulun yliopisto,