2. 

Kuluttamisen monet kasvot

Mistä kuluttamisessa oikein on kyse? Ja miten monimuotoinen juttu se loppujen lopuksi oikein onkaan?

Miksi kulutamme?

Nälkäisenä syömme, kylmällä säällä haalimme vaatteita päälle, ilmaisu tarpeen iskiessä yksi laulaa ja toinen pistää tanssikengät jalkaan. Ihminen tyydyttää kuluttamalla tarpeitaan. Erik Allardt on jaotellut tarpeitamme kolmeen luokkaan:

Erik Allardt on jaotellut tarpeitamme kolmeen luokkaan:
1) ilmaisutarpeet - oleminen
2) yhteisyystarpeet - tunteminen
3) aineelliset tarpeet - omistaminen

Näistä viimeisen kuuluvat välttämättömät aineelliset tarpeet kuten ruoka, asunto ja vaatteet.

"Olet mitä ostat", filosofi Timo Airaksisen mukaan kuluttamisessa on kyse identiteetin luomisesta ostamalla. Esimerkiksi pukeutumisellamme viestimme mihin ryhmään haluamme kuulua. Kuluttaminen on elämäntapa; olemista -omistamisen sijaan. Kuluttamisen runsaus on monille itsestään selvyys, nuukuus tai säästäminen taas outoja asioita. Usein esimerkiksi mainonta kohdistetaan nuoriin, joille pukeutumiskoodit ovat erityisen tärkeitä. Heille tarjotaan valmiita olemisen malleja.

Mainonta pyrkii vetoamaan haluihimme ja tarpeisiimme ja usein myös luomaan uusia. Monet mainokset lupaavat meille ystäviä, onnellisuutta, rohkeita seikkailuja... Kaikki on mahdollista, kunhan vain ostat! Myös vihreällä imagolla yritetään myydä: osta tämä ja pelasta maailma! Mainosmaailman tavoitteena on myydä, saada meidät kuluttamaan lisää. Meiltä kuluttajilta vaaditaankin aikamoista kriittisyyttä mainosten houkuttelevien viestien tulvehtiessa verkkokalvoillemme kaduilla, kotona, bussissa ja melkeinpä missä vaan.

Mitä merkitystä kuluttamisellamme on?

Jos nyt marssin kauppaan ja ostan housut, olen ostohetkelläni tullut tulevan jätteen omistajaksi. 600 g farkkukangasta kaatopaikalle. Paha juttu? Ei kuulosta ihan kauhealta, mutta jos pystyisin näkemään ne kilot erilaisia luonnonvaroja, joita on tarvittu ennen kuin housut ovat jalassani, saattaisin olla toista mieltä.

Ugandalaisesta puuvillasta tehtyjen farkkujen tapauksessa luvut ovat seuraavanlaisia: Erilaisia elollisia ja elottomia raaka-aineita on tarvittu noin 29 kiloa, vettä on kulunut jopa 10 145 kiloa ja ilmaakin melkein neljä kiloa. Myös maaperää on kulunut noin 23 kiloa, mikä kertoo housujeni aiheuttamaa eroosion määrän. Kiloja kertyykin paljon enemmän kuin housujeni paino ja ne lohkeavat mitä erilaisemmista luonnonvaroista. Mitä jos hintalapussa lukisivatkin nämä tiedot?  

Käytän housuja tämän kesän. Ensi kesänä ne ovat jo auttamattomasti poissa muodista. Voin tietenkin yrittää myydä housut kirpparilla. Se saattaa kuitenkin olla hankalaa, sillä ne ovat luultavasti nukkaantuneet pahasti ja repeilleet saumasta. Tämä taas johtuu heikosta materiaalista ja ompeluvaiheiden minimoimisesta. Housuthan olivat hyvin edulliset, joten ne on jouduttu tekemään halvasta materiaalista ja halvalla. Se puolestaan tarkoittaa valistettavan usein myös huonoja työolosuhteita ja jopa lapsityövoiman käyttöä.

Kun pohdiskelee kuluttamista hieman tarkemmin, huomaa ettei se olekaan ihan yksinkertainen juttu. Sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Keskeistä on kuitenkin se, millaisia vaikutuksia kulutuksellamme on.

A. Mitä se aiheuttaa ympäristölle?

Ympäristönsuojelussa on pitkään keskitytty päästöjen vähentämiseen. On myös kehitetty vähemmän ympäristöä kuormittavia tuotteita, joita merkitään erilaisilla ympäristömerkeillä.

Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä korkea kulutuksen taso pitää yllä suuria tavaravirtoja ja niiden valmistamiseksi tarvittavia tuotantolaitoksia.

B. Miten se kietoutuu oikeudenmukaisuuteen?

Toinen näkökulma kuluttamiseen on eettinen. Kulutus jakautuu hyvin epätasaisesti maapallolla: yksi viidesosa maailman ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa luonnonvaroista.

Maailmantaloutta hallitsevat ylikansalliset yhtiöt, joiden toiminta ei aina edistä hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista. 500 suurinta yritystä hallitsee arviolta 70% maailmankaupasta ja tuottaa n. 30% maailman bruttokansantuotteesta. Tämä johtaa mm. köyhimpien maiden tuotantorakenteen yksipuolistumiseen ja paikallisia tarpeita tyydyttävän tuotannon vähenemiseen: peruselintarvikkeiden tuotannosta siirrytään vientikasvien (esim. tupakan) tuotantoon.

Maailmankaupan epäoikeudenmukainen rakenne johtaa myös mm. halvan työvoiman käyttöön ja huonoihin työolosuhteisiin. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on kasvava ongelma erityisesti Aasian ja Afrikan maissa. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on arvioinut, että maailmassa on vähintään 250 miljoonaa 5-14 -vuotiasta lapsityöntekijää.

Kansainväliset sopimukset ovat yksi keino puuttua ongelmiin. Esim. ILO solmi kesällä 1999 pahimmat lapsityövoiman muodot kieltävän sopimuksen, joka on tulossa valtioiden ratifioitavaksi lähiaikoina.

Toinen hyvin vaikuttava keino on ostamalla äänestäminen. Meillä kuluttajilla on tärkeä rooli yritysten painostamisessa, ilman kuluttajien vaatimusta yrityksillä ei ole syytä luopua halvimmasta mahdollisesta tuotantotavasta. Myös valitsemalla reilusti tuotettuja nk. reilun kaupan tuotteita voi vaikuttaa. Reilu maailmankauppa takaa, että tuottajille maksetaan oikeudenmukainen hinta, eikä lapsityövoimaa käytetä.

Meidän kulutustapamme ovat myös mallina ja innoittajana ihmisille köyhemmissä maissa. On kiinnitettävä huomiota siihen, miten kulutamme, ja omilla valinnoillamme osoitettava, että kestävät kulutustavat ovat mahdollisia ja haluttavia.

Lähteet ja lisätietoja

	Airaksinen Timo 1999. Minuuden rakentajat. Filosofinen kirja ihmisestä. Otava. Helsinki.
	Kantola, A. 1999: Maailmantila ja Suomi. Gaudeamus.
	http://www.kepa.fi
	http://www.reilukauppa.fi
	http://www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/ Tästä osoitteesta löydät mm. kuluttajan muistilistan, jossa tietoa käynnissä olevista kuluttajaboikoteista, ylikansallisten tuotemerkeistä ja ympäristömerkeistä.
	http://www.kuluttajavirasto.fi
	http://www.newdream.org