KOTITALOUS

Opsin perusteista poimittua

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden (1994) mukaan yläasteen kotitalouden tavoitteena on mm.

	oppilas tunnistaa omia tarpeitaan ja arvostuksiaan sekä niiden yhteyksiä valintoihinsa ja jokapäiväiseen toimintaansa
	tiedostaa kuluttamiseen liittyviä ongelmia ja osaa toimia harkitsevana ja vastuunsa tuntevana kuluttajana
	osaa arvioida vaihtoehtoja, joilla kodeissa voi toimia luontoa mahdollisimman vähän kuluttaen ja ympäristöstä huolehtien.

Tehtäväkokonaisuuksia vinkiksi  

Kotitalous A
Ekoten ja Ökyten ostoksilla (kotitalous 1) + Kilot kuriin -  puntarissa ruoan ekotehokkuus (kotitalous 3) ja/tai Paita ja sen reppu (kotitalous 4) + 11 tapaa tehdä toisin (biologia 4) tai Ekotehobingo (biologia 5)  

Kotitalous B
Kilot kuriin -  puntarissa ruoan ekotehokkuus (kotitalous 2) + Kotitekoinen viili ja jogurtti (kotitalous 2)

Ekoten ja Ökyten ostoksilla

Tavoite: Innostua pohtimaan kestävän kehityksen mukaisia, ekotehokkaita ja vähäjätteisiä kulutusvalintoja sekä etsiä kaikille sopivia ekotekoja. Tarkoituksena on löytää jokaiselle sopiva tapa aloittaa ekoarki – toiselle se voi olla yhteen kertaan pakatun keksipaketin valinta, toiselle kangaskassin käyttö kauppakassina.
Aika:  30-45 minuuttia
Oheismateriaalia: Vinkkejä ostostavaroiden sijoittamiseen, kuvamateriaali
Tehtävä:  Ekologisten ja vähemmän ekologisten ostosten tekeminen virtuaalikaupassa

Leikissä käydään kuvitteellisessa kaupassa, jonka tuotevalikoima lajitellaan “eko-ostoksiksi” ja ympäristöä enemmän kuluttaviksi “ökyostoksiksi”.

Te leikin vetäjät keksitte varmasti monta hyvää tapaa johdatella osallistujat “kauppaan”, joten jääkööt leikin aloituspuheenvuoro harteillenne.

Leikin käytännön osuus alkaa muovi- ja kangaskassien esiin kaivamisella (tai niiden kuvien). Voit joko kysyä kumpi kassi kuuluisi eko-ostajalle (kangaskassi) tai sitten vain suoraan pyytää osallistujia asettamaan pian jaettavat esineet niille kuuluvien kassien päälle (aloitustapa riippuu osallistujien aiemmasta tiedosta).

Aseta kassit (kuvat) pöydälle, toinen toiseen päähän ja toinen toiseen päähän pöytää.

Leikin tarkoitus on järjestää annetut tuotteet osallistujien mielestä oikeiden ostoskassien päälle. Jos jokin tuote ei osallistujien mielestä sovi kumpaankaan ostoskassiin, voi tuotteen asettaa ostoskassien välille.

Leikkikaupan tuotteet voi jakaa joko pareille tai vapaa-ehtoisille “shoppailijoille”, jotka sitten asettavat tavaran sen kauppakassin päälle (tai välille), johon se heidän mielestään kuuluu. Kannattaa antaa vain yksi tuote yhdelle osallistujalle/parille kerrallaan mietittäväksi ja vasta kun se on asetettu kassille, antaa seuraavalle “shoppailijalle” tavara. Näin tavarat säilyvät paremmassa kunnossa seuraavia ostelijoita varten.

Jos aikaa on vähän, osallistujia paljon tai he ovat levottomia, voi leikin vetäjä itse nostaa tavarat yksitellen ulos kassista samalla kysyen mihin mikäkin tuote kuuluisi ja miksi.

Kun kaikki tuotteet on asetettu kasseille, tai niiden väliin, käydään tuotteet läpi. Mietitään miksi ne on laitettu tiettyyn kassiin ja kuuluvatko ne kaikkien mielestä siihen kassiin. Ympäristöä enemmän kuormittaville “ökykassin” tavaroille yritetään löytää yhdessä ekompia vaihtoehtoja (ks. oheismateriaali). Leikissä ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua – esimerkiksi mikä yhdelle on turhaa, ei sitä välttämättä ole toiselle. Oheismateriaalista voit kuitenkin etsiä vinkkejä tavaroiden arvioinnille ja sijoittelulle.

Teemaa voi luokassa vielä jatkaa, esimerkiksi  niin, että oppilaat miettivät tai tuovat kotoaan tuotteita, joiden luokittelu heistä on helppoa tai vaikeaa. Tai oppilaiden kanssa voi lähteä vaikka kauppaan virtuaaliostoksille, katselemaan tavaroita ja miettimään niiden ympäristömerkityksiä ja vaikka haastattaa kauppiastakin...

Yksi pieni asia ekommin päivässä on askel parempaan huomiseen. 

Vinkkejä ostostavaroiden sijoitteluun

  Plussa (+) tuotteen alla tarkoittaa ympäristömyötäistä ominaisuutta
Miinus (-) ympäristön kannalta huonoa ominaisuutta

Tavarat on tässä luokiteltu muovikassin ja kangaskassin alle, vaikka jo puhtaiden ympäristösyiden mukaan, useat tuotteet sisältävät sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia (esim. purukumi). Tämä luokittelu ei olekaan ainoa oikea vaihtoehto. Kun vielä tiedämme, että ostoksia ei arvioida koskaan vain ympäristöarvojen mukaan, voi muutkin luokittelut olla hyvin perusteltuja. Esimerkiksi iloisen kertakäyttölautasen käyttö voi olla joskus olla hyvästä.  

Lisäksi on alla esitetty muutamia ympäristön kannalta parempia “ekompia” vaihtoehtoja annetuille “ökykassin” tuotteille.

	Kangaskassi + kestävä
	Leikkiauto + kestävä + mahdollisesti kierrätettynä hankittu
	Vaihtopäähammasharja + menee vain pieni osa roskiin, kun harjakset kuluvat.
	Purukumipussi + iso pakkauskoko, ei niin paljon pakkausjätettä -muovipakkaus ei kierrätettävä
	Ketsuppi, lasipullo + Luomua + pakkaus kierrätettävää materiaalia -mahdollisesti kaukana valmistettu, pitkät kuljetusmatkat kuluttavat energiaa -voi mennä muovista helpommin rikki ja mennä suoraan roskiin
	Muovikassi - lähes kertakäyttöinen, eikä kierrätettävää materiaalia - ekompia vaihtoehtoja: paperikassi, valkoisen paperikassin voi laittaa paperin keräykseen, ruskean käyttää biojätepussina; kangaskassi
	Kellogg’s muropaketti (x2) - pieni pakkauskoko, paljon pakkausjätettä yhtä muroannosta kohden - kaukana tuotetut raaka-aineet, tuotteella pitkät kuljetusmatkat ekompia vaihtoehtoja: isompi pakkaus, kotimaisista aineksista valmistettu mysli tai puuro
	Karkkipussi - yksittäispakattuja, paljon turhaa pakkaamista ekompia vaihtoehtoja: irtokarkit paperipussiin (voi käyttää biojätepussina tai polttaa takassa)
	Mehu -pieni pakkauskoko, paljon pakkausjätettä yhtä mehu dl kohden -ei kierrätettävä pakkaus ekompia vaihtoehtoja: mehu kierrätettävässä tölkissä tai lasipullossa, kotimainen mehu, itse valmistettu mehu
	Muovinen lelu - helposti rikkoontuva ekompia vaihtoehtoja: kestävä ja korjattava lelu
	Ketsuppi, muovipullo - ei kierrätettävä pakkaus - kaukana valmistettu ekompia vaihtoehtoja: kotimainen ketsuppi, luomuketsuppi, isommassa pakkauksessa oleva ketsuppi, kierrätettävään astiaan pakattu ketsuppi
	Kertakäyttölautanen - kertakäyttöinen ekompia vaihtoehtoja: kestolautanen

Kotitekoinen jogurtti ja viili

Tavoite: Opitaan käytännön ekotehokkuutta ja pohditaan ruoan elinkaarta.
Aika:  Yksi oppitunti
Oheismateriaali: Viilipurkin elinkaari
Tehtävä: Valmistakaa normaaleissa ryhmissä kotiviiliä, tai -jogurttia. Pohtikaa ruoanlaiton jälkeen, miten kotijogurtti tai -viili vähentävät luonnonvarojen kulutusta. Tarkastelkaa koko elinkaaren aikaisia tekijöitä. Kiinnittäkää huomiota erityisesti kuljetuksien ja pakkausmateriaalien vähenemiseen.

Oheismateriaali

Viilipurkin elinkaari

Viilipurkin raaka-aine eli raakaöljy on ensin saatava maan uumenista. Pitää rakentaa öljynporauslautta, jonka rakentaminen vaatii luonnonvaroja. Joudutaan mm. louhimaan metalleja ja jalostamaan niitä. Lautalta öljy kuljetetaan jalostamoon, jossa se jalostetaan muovin raaka-aineeksi (polystyreeni). Kuljetus- ja jalostusprosessi kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä ilmaan.

Muovin raaka-aine pitää seuraavaksi kuljettaa pakkauksia valmistavalle tehtaalle, jossa purkki saa lopullisen muotonsa. Kaikissa prosesseissa käytettyjen koneiden ja laitteiden valmistaminen on kuluttanut luonnonvaroja.

Valmiit purkit kuljetetaan meijeriin, joka valmistaa viiliä. Purkkeihin laitetaan kannet, jotka ovat usein alumiinia. Alumiinin jalostaminen on vaatinut paljon energiaa. Lopuksi viilillä täytetyt purkit kuljetetaan kauppoihin.

Viimeisessä vaiheessa, kun purkki on viilihetken jälkeen päätymässä roskikseen, ei ole enää paljoakaan tehtävissä. Jäte on syntynyt. Kertakäyttöpakkauksia kertyy niin paljon, ettei niille kaikille ole käyttöä kotona. Myöskään teollisuudella ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia muovinkierrätykselle. Usein pieni kertakäyttöpurkki päätyy siis kasvattamaan kaatopaikan kumpua.

Jogurtin tapauksessa voi vaihtaa isoon kartonkitölkkiin, jonka voi kierrättää uudelleen raaka-aineeksi. Kuljetuksiin ja uusioraaka-aineen käsittelyyn kuluu joka tapauksessa energiaa.

Lähde: Kati Vähä-Jaakkola 1999. Kestävien valintojen taito. Ekotehokkuus ja kohtuus koulussa. SLL.  

Kilot kuriin -  
puntarissa ruoan ekotehokkuus

Tavoite: Mietitään, mitkä asiat vaikuttavat ruoan ekotehokkuuteen.
Aika:  Yksi oppitunti
Oheismateriaali: Opettajan taustatietoa
Tehtävä: Jaetaan oppilaat 2-3 hengen ryhmiin. Keskustellaan tehtävistä ryhmissä. Käydään lopuksi tehtävät yhdessä läpi.

Opettajan taustatietoa

Ravinnon energiankulutus

Ihmiskunnan syömän ravinnon tuottamiseen uppoaa huomattava osa maailman energiankulutuksesta. Esimerkiksi Suomessa elintarvikkeiden energiankulutuksen osuus kotitalouksien kaikesta energiankulutuksesta on 21%. Elintarvikkeiden energiankulutus on välillistä - energiaa ei kulu kotona vaan jo ennen tuotteiden ostamista.

Yhden syödyn joulen tuottamiseen on usein kulutettu moninkertainen määrä energiaa. Ruoantuotannon tehottomuus johtuu mm. ravinnon pitkistä kuljetusetäisyyksistä sekä painopisteen siirtymisestä eläinperäiseen ravintoon. Eläinperäinen ruoka kuluttaa moninkertaisesti energiaa kasviperäiseen verrattuna, sillä kasvisten tuottaminen vaatii vain kymmenesosan siitä energiasta, mikä kuluu lihan tuottamiseen. Lähellä tuotettu eläinperäinen ravinto saattaa kuitenkin olla energiatehokkaampaa kuin kaukaa tuotu kasvisravinto.

Ruoka ja kasvihuonekaasut

Ns. kasvihuonekaasut voimistavat ilmastonmuutosta. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi eli typpioksiduuli. Hiilidioksidia syntyy palamisessa – esimerkiksi energiantuotannossa ja auton moottorissa. Metaania syntyy hapettomissa olosuhteissa, mm. riisipellon veden alla.

Ravinnontuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavat mm.
kuljetukset (hiilidioksidi)
karjatalous: lanta ja nautojen märehtiminen (30 % maailman metaanipäästöistä)
riisinviljely (16 % maailman metaanipäästöistä)

Luomuruoka

Luonnonmukaisessa elintarviketuotannossa eli luomutuotannossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Maan viljavuudesta ja luonnon monimuotoisuudesta pyritään pitämään huolta esim. viljelykierron avulla. Tavoitteena on minimoida ihmisen viljelytoiminnallaan aikaansaamat ympäristöhaitat. Lannoitteina käytetään väkilannoitteiden sijasta omalta tai muilta luomutiloilta peräisin olevia eloperäisiä lannoitteita, viherlannoitusta, viljelykiertoa, jossa palkokasvit sitovat typpeä maaperään, luonnonfosfaattia tai kalkkia. Tuholaisten ja kasvitautien torjunta perustuu synteettisten torjunta-aineiden sijasta viljelyteknisiin menetelmiin, ennaltaehkäisyyn, mekaaniseen torjuntaan, yrttiuutteisiin sekä luonnonpyretriiniin.

Myös kotieläinten olosuhteisiin kiinnitetään tavanomaista enemmän huomiota. Luomueläimet saavat toteuttaa lajinmukaisia liikunnan ja toiminnan halujaan sekä sosiaalisia käyttäytymismalleja. Myös eläinten rehun tulee olla luonnonmukaista.  

Oikeat vastaukset

2. Minkä aterian arvelet edellisen perusteella tuottavan vähiten kasvihuonekaasupäästöjä? Yhdistä oikea päästömäärä oikeaan ateriaan (yksikkö on CO2-ekvivalentti eli päästöjen määrä muutettuna hiilidioksidiksi)

830 kg   ja ateria d
3800 kg  ja ateria c
420 kg  ja ateria a
1900 kg  ja ateria b

4. Mikäköhän seuraavista vaihtoehdoista kuluttaa vähiten energiaa, jos ruis käytetään Helsingissä?  

Megajoulea (MJ) ruiskiloa kohden

5. Miten omaa ruokavaliota voisi muuttaa ekotehokkaammaksi?
Mm. näillä keinoilla
  lähellä tuotettu
  luomuruoka
  kotimainen luonnonkala
  kasvispainotteinen ruoka
  mahdollisimman vähän pakattu
  irtotuotteet
  tiivisteet

Lähteet:
- Annika Carlsson-Kanyama 1998. Climate change and dietary choices - how can emissions of greenhouse gases from food consumption be reduced?
- Marko Sinkkonen 2001. Tuotantotavan ja -paikan vaikutukset Helsingissä kulutettavan rukiin energiataseeseen. MTT Taloustutkimus, selvityksiä 15/2001.
- Energiaa! Taloudellinen Tiedotustoimisto 1999
- Kansalaisjärjestöjen ilmastosivut (www.ilmasto.org)
- OPH:n Keke koulussa -verkkomateriaali (www.edu.fi/teemat/keke)
- Kuluttajaviraston Ekokuluttaja (www.kuluttajavirasto.fi/ekok)  

Paita ja sen reppu

Tavoite: Tutustutaan vaatteiden vaatimaan materiaalipanokseen ja keinoihin vähentää materiaalipanosta sekä tuotannossa että kulutuksessa
Aika:  Yksi oppitunti
Tehtävä: Jaetaan oppilaat 2-3 hengen ryhmiin. Keskustellaan tehtävistä ryhmissä. Käydään lopuksi tehtävät yhdessä läpi.

1. Kuinka suureksi paidan materiaalipanos tulisi, jos puuvilla korvattaisiin viskoosilla? Oletetaan, että puuvilla ja viskoosi ovat saman painoisia (viskoosia on paidassa 106,5g) ja viskoosin MI-kerroin on 6,89.
2,807 kg + 0,1065kg x 6,89 = 3,54 kg

2. Kannattaisiko puuvillan korvaaminen viskoosilla edellisen laskelman perusteella? Kyllä

3. Mitä muita tapoja voisi olla pienentää paidan materiaalipanosta? Esim. kuljetusten vähentäminen

4. Puuvillapoolon MI oli noin 6 kg. Kuinka suuri on puuvillapoolon MIPS, jos vaatetta käytetään
a) Kerran viikossa puolen vuoden ajan? 6 kg : 6 x 4 = 0,25 kg
b) Kaksi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan? 6 kg : 2 x 52 x 3 = 0,019 kg

Lähteet:
- Virke Oy. Factor X  - ekotehokkaasti markkinoille -hanke.
- Arja Kivipelto: Ekovaate on laadukas ja mieluisa. Helsingin Sanomat 8.2.2002, C5