Lepakoiden esiintymisen vaihtelu Saaristomerellä ja Varsinais-Suomen rannikolla

Monet lepakkolajit ovat viime aikoina vähentyneet ja osa lajeista jopa uhanalaistunut. Syyksi on esitetty mm. torjunta-aineiden lisääntynyttä käyttöä, vainoa ja varsinkin elinympäristöjen muutoksia. Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat rauhoitettuja, ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin, joiden suojelu on erityisen tiukkaa. Lepakoiden ekologiassa ja levinneisyydessä on kuitenkin vielä paljon tutkimattomia ja tuntemattomia seikkoja, joiden selvittäminen on edellytys tehokkaille suojelutoimille.

Useimpien tässä tutkimuksessa mukana olevien alueiden lepakoista on tiedossa vain yksittäisiä havaintoja. Lepakkolajeja ei ole myöskään mainittu näiden Natura-alueiden suojelun perusteena olevissa tietolomakkeissa kuin yhdessä kohteessa. Vuonna 2004 valmistui ensimmäinen lepakkokartoitus, joka aikaisempia havaintoja kattavammin käsitteli Turun ja Kaarinan Natura 2000 -alueiden lepakoita. Tämä toinen raportti käsittelee lepakoiden esiintymistä laajemmin, Rauvolanlahden ja Ruissalon Natura-alueiden lisäksi myös muilla Saaristomeren ja Varsinais-Suomen mannerrannikon Natura-kohteilla. Mukana on yhdeksän eri aluetta mantereelta ulkosaaristoon asti.

Raportissa selvitetään mm. lepakoiden vuodenaikaisen esiintymisen vaihtelua eri tyyppisten kohteiden välillä ja mahdollisia muuttoliikkeitä. Lisäksi raportissa tarkastellaan lepakoiden liikkumista ruokailualueiden välillä. Näiden tietojen avulla voidaan suunnitella tarvittavia suojelutoimia sekä kohdentaa niitä oikeaan aikaan ja välttää aiheuttamasta haittaa lepakoiden kannalta tärkeille elinympäristöille kuten lisääntymis- ja levähdyspaikoille.

Raportin tiivistelmä