Suomessa tavatuista 114 päiväperhoslajista tutkimuksessa havaittiin 34 eri päiväperhoslajia, mikä vastaa valtakunnallissa linjalaskennoissa tavattua keskiarvoa. Ruissalon kaltaisella luonnoltaan monipuolisella ja erikoislaatuisella alueella olisi ollut odotettavissa keskimääräistä korkeampia lajimääriä. Ilmeisesti niittyjen pitkälle edennyt umpeenkasvu on yksipuolistanut niittybiotooppeja ja vaikuttanut moniin lajeihin haitallisesti. Yksilömääriltään runsaslukuisimpina lajeina Ruissalossa tavattiin tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus), lanttuperhonen (Pieris napi) sekä Suomessa viime vuosina voimakkaasti yleistynyt neitoperhonen (Inachis io). Paikallisemmista päiväperhoslajeista havaittiin mm. tamminopsasiipi (Quercusia quercus), joka on lajina voimakkaasti sidoksissa tammeen. Vaeltavista päiväperhosista mielenkiintoisimmat havainnot tutkimuksessa tehtiin etelänhopeatäplästä (Argyronome laodice) sekä silmälläpidettävästä (NT) helmihopeatäplästä (Issoria lathonia), joka voi toisinaan muodostaa pieniä, tilapäisiä kotimaisia kantoja.