Ruissalon lentokenttäsuunnitelma

Turun kauppakamari viritti lentokenttäkeskustelun Turussa 1925. Sen mukaan kaupunki tarvitsi kelirikon aikana toimivan maalentokentän. Uutta lentokenttää suunniteltaessa Kauppakamari totesi puolustusvoimien käytössä olevan Vähä-Heikkilän kentän huonokuntoiseksi ja vaaralliseksi. Se painotti myös Turun parempaa asemaa Helsinkiin nähden. Kaupunginvaltuusto asetti komitean valmistelemaan asiaa. Turkua kaavailtiin Suomen tulevaksi lentoportiksi, ja edullisimmaksi katsottiin olevan rakentaa kenttä Pansioon tai Ruissaloon. Pansion eduksi katsottiin alhaiset perustamiskustannukset ja Ruissalon vastaavasti alhainen maanarvo.

Vaikka Ruissalon maisemallisesta tärveltymisestä oltiinkin ajoittain huolissaan niin lentokenttärakennelman katsottiin kaunistavan saarta, kun niityt ja ruissänki korvattaisiin salaojituksella, nurmella sekä arkkitehtonisesti huolellisesti suunnitelluilla rakkennuksilla.

 
Vesitasokoneita Ruissalon lentosatamassa: Kuva: Åbo Akademis bildsamlingar.

Ennen kuin maalentokentästä tehtiin päätöksiä, Ruissaloon rakennettiin lentolaituri palstalle 57. Pankinjohtaja Grotenfelt oli rakennuttanut palstalle vuonna 1917 huvilan , jonka hän myi kaupungille 1926. Huvila muunnettiin lentoaseman toimisto- ja odotushuonetiloiksi. Nykyisin tontilla toimii Turun Pursiseura, joka vuokrasi tontin vuonna 1943. Ensimmäinen virallinen reittilento Ruissalon lentosatamaan suoritettiin 2.5.1927.

Lentolaiturin myötä keskustelu maalentokentästä laantui muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1931 arkkitehtiopiskelija Totti Sora esitteli diplomityönsä, jossa hän oli yhdistänyt maalentokentän ja jo toiminnassa olevan lentosataman. Sen mukaan kenttä rakennettaisiin Choraeuksen lähteeltä avautuville pelloille. Puustoa ei olisi suunnitelman mukaan jouduttu raivaamaan kuin tiejärjestelyjen alta. Päätie olisi näet pitänyt siirtää Yleisen käytävän tienhaarasta kulkemaan pitkin pohjoisrannalla olevan huvila-asutuksen rajaa.


Lentokenttäsuunnitelman (1925-1932) rajaus pääpiirteissään.

Lentokenttäsuunnitelma herätti runsaasti keskustelua turkulaislehdistössä. Lentämistä ihannoitiin, ja lentosatamassa järjestetyt ilmailupäivät ja yleisölennätykset saivat suurta suosiota 20-luvun lopulla.

Asiantuntijat totesivat suunnitelmasta kuitenkin, että lentokentän rakentaminen tulisi Ruissalon alueen pehmeän maaperän ja suuritöisten kallioleikkausten vuoksi tarpeettoman kalliiksi. Lentokenttäsuunnitelmat siirrettiin Artukaisiin nykyisen messukeskuksen paikalle, sillä siellä ne todettiin edullisemmiksi toteuttaa. Artukaisten kenttä oli valmistuessaan vuonna 1935 Suomen ensimmäinen ja maailman pohjoisin siviililentokenttä. Ruissalon lentosataman toiminta lakkasi vuonna 1938.

 Takaisin Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus -sivulle

Lähteet:
Hujala, S. (toim.) & P. Kiiski-Finel (toim.) (2002) Näkymätön kaupunki - The invisble city.
Leino, J. (1999) Ruissalon lentokenttähanke 1925 - 1932.
Turun sanomat 8.7.1932
Turun sanomat 15.3.1997
Uusi Aura 30.8. 1932