Piirteitä Ruissalon linnustosta

Ruissalon monipuolinen kasvillisuus rikastuttaa myös saaren lintulajistoa. Linnusto muuttuu kasvillisuuden vyöhykkeiden mukaan lehtometsien ja tiheiden ruovikoiden lajeista karuilla rannoilla pesiviin ranta- ja vesilintuihin. Ruissalossa on monta mainiota paikkaa lintujen tarkkailuun.

Ruissalossa pesii monia eteläisiä lintulajeja, jotka ovat saarella yleisiä, mutta usein muualla Suomessa harvalukuisia. Näitä ovat muun muassa nokkavarpunen, kultarinta, lehtopöllö, uuttukyyhky ja harmaapäätikka. Näistä esimerkiksi lehtopöllön tiheys on moninkertainen verrattuna Lounais-Suomen keskiarvoon.

Ruissalon iäkkäät jalopuumetsät tarjoavat monille niitä suosiville lajeille erinomaiset elinympäristöt. Ravintoa ja pesäpaikkoja on runsaasti. Linnuston kokonaistiheys on luonnonsuojelualueilla jopa 1000 paria neliökilometrillä, kun Lounais-suomalainen metsä ylläpitää keskimäärin 250 parin tiheyttä. Kolopuiden merkitys on hyvin tärkeä, koska tammivaltaisilla alueilla 40% linnuista pesii luonnonkoloihin.

Ruissalon yleisimmät linnut ovat peippo (500 paria), pajulintu (400 paria), kirjosieppo (250 paria) ja sinitiainen (200 paria). Sinitiainen oli vielä harvinaisuus 1900-luvun alussa, mutta sen kanta on kasvanut räjähdysmäisesti.

 
Varpuspöllö. Kuva: Laine J.

Ruissalon pesimälinnusto

Ruissalossa on tavattu kautta aikojen yhteensä 259 lintulajia. Suomessa pesii säännöllisesti noin 235 lintulajia. Ruissalon pesimälinnustoon kuuluu noin 95 lintulajia. Talvella saarella on noin 50 lajia ja noin 90 lajia levähtää alueella muuttovieraina.

Ruissaloon on kotiutunut Suomessa ensimmäiseksi kolme lajia: lehtopöllö v.1878, rytikerttunen v.1922 sekä valkoposkihanhi v.1985. Näiden lisäksi Ruissaloon on kertynyt

1900-luvun kuluessa 10 uutta pesimälajia. Monet lajit ovat runsastuneet huomattavasti viimeisen vuosisadan kuluessa. Esimerkiksi mustarastaita pesi Ruissalossa 1930-luvulla vain muutamia pareja, kun 1980-luvulla niitä oli jo 100 paria.

 
Harmaapäätikka. Kuva: Valta M.

Taantuvat lintukannat

Huolimatta tiheistä lintukannoista monet lintulajit ovat taantuneet Ruissalossa. Kaiken kaikkiaan 17 lajia on hävinnyt 1900-luvun aikana. Näistä useat ovat kärsineet peltoympäristön muutoksista, kuten peltosirkku, peltopyy, isokuovi sekä tuulihaukka.

Valtakunnallisesti erittäin uhanalainen valkoselkätikka esiintyi Ruissalossa vielä 1950-luvulla. Häviämisen partaalla taistelee kuusi lajia, 18 lajin pesimäkanta on viimeisinä 20 vuotena romahtanut alle puoleen aiemmasta. Näistä surullisimpia esimerkkejä ovat hömötiainen ja käenpiika, joiden kannat ovat alenneet 95%. Yleisiä lintulajien vähenemisen syitä ovat maatalouden tehostuminen, rantaniittyjen umpeenkasvu, lisääntynyt liikenne ja häirintä, vedenkorkeuden vaihtelut laivaliikenteen takia, metsien käsittely sekä talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset.

Lähteet:
Lehikoinen, E. (1979) Rantojen linnut. Teoksessa: Kallio P. (toim) (1979) Ruissalo.
Tenovuo, R. (1979) Metsien laulajat. Teoksessa: Kallio P. (toim) (1979) Ruissalo.
Gustafsson, E., Lehikoinen, E. & K. Mäntylä (1982). Ruissalon linturetkeilyopas.
Fritzén, N. & R. Tenovuo (1954). Piirteitä Ruissalon linnustosta. Turun Ylioppilas 3.
Söderman, N. & R. Tenovuo (1960). Ruissalon linnut.

Tutustu myös näihin:
 Ruissalon parhaimmat lintujenkatselupaikat.