Perhosia Ruissalon kukkakedoilla

Ruissalon runsas kasvillisuus luo hyvät edellytykset monipuoliselle perhoslajistolle. Erilaisia toinen toistaan kauniimpia perhosia voi tavata luontoretkillä varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn saakka.

Ruissalossa käyskentelevä voi nähdä runsaasti perhosia kukkaniityillä aurinkoisena kesäpäivänä . Samoin tyyninä lämpiminä kesäiltoina voi nähdä näitä kauniita hyönteisiä runsain määrin vaikkapa käymässä tuoksuvissa kukissa. Kasvitieteellisen puutarhan kukat ja valot houkuttavat myös perhosia, mm. monet saaren ritariperhoshavainnoista (Papilio machaon) on tehty täällä.

Varhaiskevään perhosia

Varhaiskevään perhoset aloittavat lentonsa usein jo huhtikuun alussa ja lento on parhaimmillaan pajujen kukinnan aikaan huhti-toukokuun vaihteessa. Tällöin voi Ruissalosta löytää esim. tammimittarin (Biston stratarius). Monien yleisten lajien ohella saattaa tavoittaa harvinaiset lounaiset lajit: tammiraitayökkösen (Orthosia stabilis) tai pilkkupiiloyökkösen (Conistra rubiginosa).
 
Tammiraitayökkönen. Kuva: ympto, Veikkolainen J.

Kesän perhosia

Kesäkuun alussa, kun tammien lehdet ovat puhjenneet, voi tavata lähes kaikki Ruissalossa tammella elävistä yli 50 perhoslajista. Toukat herkuttelevat pehmeillä ja mehevillä vastapuhjenneilla tammenlehdillä. Lajien aikuisia voi nähdä myöhemmin kesällä. Joinakin vuosina tammet on syöty lähes paljaiksi. Tuhon on saanut aikaan tammikääriäisen (Tortrix viridana) toukkien massaesiintyminen. Heinäkuun lopulla voi nähdä mm. ohdakkeilla tavallisempien lajien ohella myös tammi- ja ruostenopsasiipiä.

Kuvassa oleva pikkuapollo käyttää ravintonaan Ruissalossa yleistä kiurunkannusta. Ensimmäiset pikkuapollohavainnot tehttin jo 1920-luvulla, mutta 1960-luvulla lajin todettiin kadonneen saarelta. 1976 astui voimaan pikkuapollon rauhoitus, ja nyttemmin on ollut tavoitteena palauttaa Ruissaloon pysyvä pikkuapollokanta.

 
Pikkuapollo. Kuva: ympto, Laine J.

Syksyn perhosia

Elokuun pimeinä öinä voi perhosten keräilijä saada Ruissalosta saaliikseen upean punatakasiipisen tammiritariyökkösen (Catocala promissa) Hämypensasyökkösen (Amphipyra berbera) ja tammilovimittarin (Ennomos erosarius) harrastaja tapaa lähes varmasti, ne saattavat ilmestyä lämmön ohjaamana autonkin konepellille iltaöisen pysäköinnin aikana. Syksyn yöperhosiin kuuluu monia erikoisuuksia, ja alueen pienperhosfauna on myös oma lukunsa. Tyypillinen myöhäissyksyn perhonen on esim. kuvan isopakkasmittari.

 
Pakkasmittari. Kuva: ympto, Veikkolainen J.

 Takaisin Selkärangattomat -sivulle

Lähteet:
Teriaho, R. (1979) Perhoset. Teoksessa: Kallio, P. (1979) Ruissalo.
Lehikoinen, O. (2004) Turun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto.